Tilan keskus

Edellisen tekstin jälkeen on navetta-asia edennyt. Väistötilojen rakentaminen on alkanut, ja ihan hyvällä mallilla, tavallaan. Rakentamisen myötä on käynyt selväksi se, kuinka navetta on tilan keskus ja tärkein rakennus. Asuinrakennuksesta käyteään usein nimitystä päärakennus, mutta toiminnalliselta merkitykseltään navetta on se tärkein ja oleellisin.

Navetta oli lehmien ja ehkä myös muiden eläinten koti, ja tuotantoeläimet olivat aikanaan se, joka toi elannon. Elanto on se, mitä tarvitaan toimeentuloon, elämiseen. Vuosien saatossa lehmät ovat muuttuneet lampaiksi, osa tilasta varastoksi, osa muihin tarpeellisiin käyttötarkoituksiin. Yhä edelleenkin navetta kuitenkin palvelee alkuperäisen tarkoituksensa, eli elannon hankkimisen rakennuksena. Elämä ilman navettaa olisi kovin, kovin vaikeaa, ja moni asia olisi lähes mahdoton toteuttaa.

Sen oivaltaminen, mihin kaikkeen navettaa käytämme, vei useamman hetken. Välillä tuntuu että tuolla navetalla ei tehdä juurikaan mitään, vaikka itse asiassa kaikki toiminnot tapahtuvat siellä tai sen välittömässä läheisyydessä. Tämä havainto johti myös siihen, että nyt suunnitellut uudet tilat eivät ole riittävät, vaan jätimme jo keväämällä lisää lupahakemuksia byrokratian rattaiden jauhettavaksi - ehkä siis saadaan jatkaa kaikkien tarvitsemiemme väistötilojen rakentamista heti samaan putkeen ja päästään pian itse navetan suunnittelun pariin.

Hämeenkyrön vanhat talot - kyläile Kyrössä

Hämeenkyrössä järjestetään elokuun lopulla Hämeenkyrön vanhat talot - kyläile Kyrössä - tapahtuma, josta lisätietoa saa täältä. Tapahtuman aikan on mahdollista päästä tutustumaan erilaisiin hämeenkyröläisiin taloihin.

Meiltä mukana kohteena on Navetta, jonne pääsee kurkkaamaan sisälle ja katsomaan miltä siellä näyttää nyt. Tapahtuman ajan, eli su 30.8.15 klo 11 - 17 navetassa on taulu, johon voi kirjoittaa, mikä navetasta tulee "isona". Suunnitelmia ja ideoita meillä on, mutta jonkin verran on vielä avoimia yksityiskohtia - ensimmäiset luonnokset on jo piirretty, mutta toki ne vielä tässä muokkaantuvat. Osin tämä asioiden "lukkoon lyömättömyys" johtuu siitä, että ennekuin olemme tyhjentäneet navetan ja päässeet tutkimaan rakenteita, on vaikea tehdä lopullisia päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Navetassa pääsee tutustumaan myös kalkitsemiseen. Kalkitseminen eli kalkkivellin levitys on vanha tapa puhdistaa mm. karjarakennuksia. Hyvin tehty kalkki pysyy seinissä vuosikausia. Navetassa paikoin alimmat kerrokset taitavat olla useamman vuosikymmen ikäisiä, koska ovat sen verran paksuja. Kalkki myös valkaisee seinät, ja heijastaa siis valoa tehokkaasti. Kalkkivelliasioita siis myös esillä Vanhojen Talojen päivänä su 30.8. klo 11 - 17. Tervetuloa!

Löytöjä

Rakennushanke "navetta" on taas hiukan liikahtanut eteenpäin. Tulevan lampolan paikalta on nyt saatu kaadettua puut ja pintamaita on kuorittu pois. Kuorinnan yhteydessä tehtiin mielenkiintoinen löytö: yhden satavuotiaan männyn kannon alta löytyi veistetty perustuskivi. Perimätiedon mukaan siinä kohdin ei ole ollut rakennusta, mutta mitenköhän kivi on päätynyt männyn alle? Sehän on saattanut olla vaikka jokin vanhan ladon tai riihen perustuskivi, joka on jäänyt paikalleen, kun muut kivet on siirrelty pois. Tai saattaahan sen tarina liittyä vaikka tuo reilun satavuotiaan navetan historiaan - ehkä se on jäänyt yli tai ollut muuten sopimaton kivi seiniä tehtäessä.

Lampolaan liittyen pitäisi tehdä nyt uskomaton määrä valintoja lyhyellä aikajänteellä: vedet, ilmanvaihto jne... ei kai se muuta auta kuin paneutua noihin papereihin. Mutta taidetaan kyllä vielä kurkata noita navetan ensimmäisiä luonnoksia ja pohtia, miltä ne tuntuvat.

Ja homma etenee

Operaatio "Navetta" etenee. Eli nyt olemme saaneet rakennusluvat navetan nykysitem toimintojen siirtämiselle - lampolalle ja varastoille. Edessä on siis ankara pohdinta, miten tilat pitäisi rakentaa. Rakennuksilla on siis olemassa jo malli, mutta varsinainen rakennesuunnittelu ja - pohdinta on vielä edessä. Tavoitteena on saada aikaiseksi rakennuksia, jotka kestävät aikaa ja ovat helposti muuneltavissa - vähän niin kuin tuo reilu satavuotias Navetta, jonka suunittelu on myös työn alla.

Navettahan on hyvin mielenkiintoinen rakennus. Sen seinät ovat paksuudeltaan puolitoistametriset: kaksi kiveä, joiden välissä on hiekkaa. Alunperin navetan "kirkonkylän puoleinen pää" oli lehminavetta, joka oli hyvin edistyksellinen kaikilta rakenteiltaan. Lehmät olivat kiinni ulkoseinissä, eikä keskellä navettaa. Sonta ajettettiin hevosen avulla lantalaan, joka sijaitsi pariovien kohdalla. Navetassa oli myös automaattiinen vesijärjestelmä: Mahnalan muiden talojen piikojen tiedetään kysyneen meidän talon piioilta, että mitä he nyt tekivät, kun ei enää ollut veden kantoa lehmille. Tampereen puoleinen pää oli talli, jossa hevoset olivat. Alunperin navetassa ei ollut sisätolppia, jotka sinne on jälkeen päin lisätty  - kattorakenne oli totetuttu paikalla tehtyjen kattoristikoiden avulla, jotka siis yhä edelleen ovat paikallaan kantamassa kattoa.

"Ja to...os..ta se alkaa..."

ähkäisi Koskelan Jussi rytkäyessään lapion maahan, kun suota kuivaamaan rupesi. Noin siis kirjoitti Väinö Linna "Täällä Pohjantähden alla" - romaanissaan.

Melkeinpä samoin voisi nyt todeta, kun posti kuljetti tänään meille lupalappuja postilaatikkoon. Tätä nykyä ei rakentaminen tai raivaaminen ala siitä, kun lapion painaa maahan, vaan siitä kun saa Luvan.

Tässä blogissa tullaan kertomaan se, kuinka 1800-luvun kivinavetasta tehdään.... no, jätetään se vielä mysteeriksi, kyllä se pikku hiljaa tässä selviää. Mutta tiedossa on siis verta, hikeä ja kyyneleitä - ja ehkä toivottavasti onnellinen loppu.

Navetan "total make-over" on siis tavoitteena, mutta ennen sitä pitää rakentaa uudet tilat navetan nykysiille asukkaille, eli siis lampaille, ja lisää varastotilaa muulle tavaralle. Nyt postin tuoma lupa on ensimmäinen askel.