ähkäisi Koskelan Jussi rytkäyessään lapion maahan, kun suota kuivaamaan rupesi. Noin siis kirjoitti Väinö Linna "Täällä Pohjantähden alla" - romaanissaan.
Melkeinpä samoin voisi nyt todeta, kun posti kuljetti tänään meille lupalappuja postilaatikkoon. Tätä nykyä ei rakentaminen tai raivaaminen ala siitä, kun lapion painaa maahan, vaan siitä kun saa Luvan.
Tässä blogissa tullaan kertomaan se, kuinka 1800-luvun kivinavetasta tehdään.... no, jätetään se vielä mysteeriksi, kyllä se pikku hiljaa tässä selviää. Mutta tiedossa on siis verta, hikeä ja kyyneleitä - ja ehkä toivottavasti onnellinen loppu.
Navetan "total make-over" on siis tavoitteena, mutta ennen sitä pitää rakentaa uudet tilat navetan nykysiille asukkaille, eli siis lampaille, ja lisää varastotilaa muulle tavaralle. Nyt postin tuoma lupa on ensimmäinen askel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti